En tänäkään aamuna ajellut kainaloitani, nyt sen tietää koko internet. Tai ainakin ne ihmiset jotka lukevat tätä blogia. Saan ajelemisesta ihottumaa joka turvottaa karvatuppeja ja kutittaa niin maan prkeleesti. Nyt tiedätte senkin. Olen varma etten ole ainoa.
Miksi meidän naisten täytyy ajella karvamme pois? Eivät miehetkään ajele ja silti osa meistä lankeaa heidän ulkonäkönsä lumoihin. Emme selvästikään ole samassa asemassa karvojen suhteen, sillä kun me näytämme ajamattomat kainalomme on vastaus valitettavan usein yksimielinen "YÖK!".
Seuraavassa lainaus wikipediasta:
"Länsimaisessa kulttuurissa on normaalia, että naiset ajelevat kainalokarvat pois. Vastaavasti useimmat miehet eivät ajele kainalokarvojaan. Kainalokarvoja joutuu ajamaan usein, koska ne kasvavat nopeammin kuin esimerkiksi säärikarvat."
Kiitos tiedosta Wikipedia.
Miksi se että me "länsimaiset naiset" ajamme kainalokarvamme? Miksi joudumme ajelemaan jopa häpykarvamme (toimenpide saa pimpin näyttämään siltä kun olisit juuri täyttänyt kahdeksan) Onko karvaisuus todella niin kiellettyä?
Kainalokarvojen oletetaan kasvavan kerätäkseen feromoneja, jotka siis luovat tietyn tuoksun, jonka sitten pitäisi viehättää vastakkaista sukupuolta. Kun kainalokarvoja ei ole, haju ei kerry. Miksi siitä, minkä pitäisi siis biologisessa mielessä viehättää vastakkaista sukupuolta, on on tullut vastenmielistä ja "epänaisellista"?
Aidoissa naisissa kasvaa karvaa. Jos joudumme ajelemaan karvat kainaloistamme ja intiimialueelta, miksi emme samantien siirry ajelemaan hiuksemme? Ovathan nekin karvaa joka työntyy itsepäisesti ulos karvatupeista.
Tämä pakkomielle "karvaton on kaunista" alkaa mennä liian pitkälle, sillä nykyään monet nuoret naiset varaavat ensimmäisen ajan karvojenpoistoon jo 8-10-vuotiaina. Sanonnasta "kauneuden vuoksi tulee kärsiä" on tullut aikamme mantra jota hoemme työntäessämme itsemme ja tyttäremme sen pedonomaiseen kitaan. Miksi meidän pitäisi huolehtia muutamasta karvasta hikirauhasen peittona, kun voisimme huolehtia siitä otetaanko meidät vakavasti ihmisenä. Valitettavan usein tämä yhteiskunta arvottaa ihmiset ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Tämä tuskastuttaa itseänikin suoraan sanottuna ihan helvetisti.
Britannialainen stand-up koomikko Shazia Mirza järjesti keväällä 2007 muotinäytöksen, jota varten hän haastoi mallina toimivat naiset olemaan ajelematta karvojaan. Näytöksessä esiteltiin alusasuja, joissa oli käytetty oikeita "ihmisen karvoja" koristeena, mahtavin turkistrimmi ikinä! Näytös sai paljon huomiota Brittien mediassa, jopa the Times teki siitä jutun.
Mielestäni Mirzan idea oli loistava. Hän kuvasi koko näytöksen ympärillä tapahtuneesta dokumentin, jossa hän valottaa esimerkiksi brittimiesten suhtautumista karvaisiin naisiin. Mirza osuu napakymppiin toisensa jälkeen. Eräälle lehdelle antamassaan haastattelussa Mirza huomauttaa "Lapsia kuolee päivittäin nälkään, ihmisiä kuolee sodissa ympäri maailmaa, ja me murehdimme muutamasta karvasta" [kirjoittajan oma suomennos] Milloin Suomeen saadaan jotain vastaavaa ja kuka uskaltaa astua moisen tempauksen keulakuvaksi?
Onko karva todellakin niin kuvottavaa? Murehdimme muutamasta täysin luonnollisesta osastamme ja teemme siitä suuren numeron. Tämän normin takia moni joka todella kärsii liikakarvaisuudesta joutuu elämään eräänlaisessa helvetissä, jossa karvojen ajeleminen on pakko, koska muuten sinua ei tulla hyväksymään. Miksi hiillostamme toisiamme näin? Olemmeko todellä näin pinnallisia. Säälittävää.
En taida ajella kainaloitani huomennakaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti