Banaanista parhaasta

Suomalaiset ovat alkaneet oppia ostamaan Reilun Kaupan tuotteita. Moni valitsee banaaneista sen reilumman ja lappaa aamulla keittimeensä sitä reilumpaa kahvia. Ihmisille tuntuu kuitenkin olevan epäselvää se, mikä siinä toisessa banaanissa on niin "epäreilua". Rahaahan ne viljelijät siitäkin saavat, eikö?
Reilun Kaupan ideana on parantaa kolmannen maailman viljelijöiden oloja ja vahvistaa pienviljelijöiden asemaa. Reilun Kaupan tuotteisiin kuuluu myös monenlaisia muita tuotteita saippuasta kankaisiin. Myös näiden alojen tuottajille halutaan taata inhimilliset olot työskennellä ja palkka jolla pystyy elämään ja elättämään.

Otetaan nyt esimerkiksi se banaani, mukava keltainen hedelmä. Ihmisen ja serkkupoika-apinankin herkku.
Banaani on maailman tärkein vientihedelmä, sen maailmanmarkkinat tuottavat n. 5 miljardia dollaria vuodessa. Se on iso raha, varsinkin jos se ei saavuta sen eteen eniten työtä tehnyttä. Vuodessa tuotetaan noin 14 miljoonaa tonnia banaaneja, suurin osa näistä banaaneista tulee Väli-Amerikasta, esimerkiksi Dominikaanisesta Tasavallasta ja Guatemalasta.
Banaaninviljelijät tienaavat Chiquitan ja Del Monten kaltaisten suuryhtiöiden alaisuudessa alle euron tunnilta.

Tutustutaanpa Jose Peraltaan. Jose on pientilallinen Dominikaanisesta Tasavallasta.
Jose viljelee tilallaan (n. 8 hehtaaria) luomubanaaneja, viikossa Josen tilalta lähtee 180-185 laatikkoa ja jokainen laatikko painaa n. 18 kiloa.
Nyt seuraa matematiikka...
Jos Jose työskentelisi isoille hedelmäfirmoille tienaisi hän kuusi dollaria laatikolta. Eli sata laatikkoa tuottaisi $600.
Jose kuuluu ASOBANU nimiseen osuuskuntaan, ASOBANU:n viljelijöille maksetaan $8,50 laatikolta ja kuljetus- ja käsittelykulut on vähennetty hinnasta ennen maksua viljelijöille. Eli heidän ei tarvitse maksaa kyseisiä maksuja enää jälkeenpäin omasta palkastaan.
Ylimääräiset tulot ASOBANU käyttää sosiaalisiin projekteihin tai investoi esimerkiksi pakkaamoihin, toimistotiloihin tai logistiikkaan. Sosiaalisista projekteista esimerkkinä Batey Aminan alueen viljelijät rakensivat yhdistetyn koripallo/lentopallokentän. Viljelijöiden mukaan urheilu pitää nuoret poissa kaduilta ja jengeistä. Taitabonin kylässä taas rakennettiin paikalliseen kouluun ASOBANU:n varoilla lisäsiipi jotta koulu voisi ottaa enemmän oppilaita.
Viljelijät suunnittelevat myös paikallisten teiden kunnostusta, paikallisten koulujen sponsoroinnin jatkamista ja investoimista äitiysneuvontapisteeseen.

Miten isot hedelmäyhtiöt toimivat?
Marraskuussa 2007 Chiquita haastettiin oikeuteen sissijoukkojen rahoittamisesta Kolumbiassa. Kanteen nostivat 393 uhria ja heidän omaistaan.
Lokakuussa 2007 Costa Ricalaiset viljelijät haastoivat Chiquitan ja kaksi muuta hedelmäyhtiöjättiä oikeuteen myrkyllisten kasvinsuoja-aineiden käytöstä.

Hedelmäyhtiöitä eivät tunnu kiinnostavan työturvallisuus tai työntekijöiden oikeudet muutenkaan. Ihmiset työskentelevät pitkiä päiviä olemattomalla palkalla, todella huonoissa oloissa. Työ on fyysisesti erittäin rankkaa ja työntekijöiden joukossa on usein myös lapsia.
Mutta ei hätää, onhan olemassa viherpesukampanjat! Esimerkiksi Chiquitan Rainforest Alliance kampanja, jonka mukaan Rainforest Alliance valvoo että tilat, joilta Chiquitan banaanit tulevat, noudattavat tiukkoja sosiaalisia ja ympäristöllisiä normeja. Pieni sammakonkuva banaanin kylkeen ja johan unohtuu kuluttajilta ihmisyyttä kohtaan tehdyt rikokset. Hiphei ja rahaa virtaa kun "nyt nää banaanit on taas turvallisia" Jipii ja kaikilla hyvä mieli!

Eli siis maksaako vähemman banaanista josta myös tuottaja hyötyy vähemmän?
Paras vaihtoehtohan tietysti olisi olla syömättä koko banaania, niiden tuominen tänne eurooppaan kypsymään kun tuottaa aikamoista haittaa otsoonikerrokselle. Banaanit kun lennätetään Eurooppaan raakana ja lentokoneet tunnetusti suhuttelevat menemään aikamoiset määrät kaikkien rakastamaa CO2:sta.

Valinta on sinun, elä reilusti.