3/06/2008

Uskon vai tahdon kysymys?

Taas kaatuu pienen ihmisen halu opiskeluun lakipykälien edessä.
En ole pitkään aikaan enää uskonut suomalaisen koululaitoksen uskonnonopetukseen, saati suomalaiseen valtionuskontoon. Joudun kuitenkin elämään sen piirissä vielä lähes puoli vuotta ja siksi myös opiskelemaan sitä. Tähän en ole tyytyväinen.
Laissa määritellään että kirkkoon kuulumaton oppilas voi huoltajan/holhoojan allekirjoittamalla lomakkeella hakeutua valtauskonnon opetukseen jos huoltaja ja huollettava näin tahtovat. Miksei tämä kuitenkaan toimi toisin päin? Miksei kirkkoon kuuluva oppilas voi opiskella elämänkatsomusopin nimellä kulkevaa oppiainetta jos hän itse haluaa?
Onko elämänkatsomusoppi sitten niin pelottava mörkö että sitä ei voi kirkkoon kuuluville esitellä. Opetetaanko siellä palvomaan kiviä ja kasveja tämän niin sanotun elävän jumalan sijaan. Tuskin. Elämänkatsomusoppihan opettaa etiikkaa ja katselemaan maailmaa katsojan omalta kantilta. Se opettaa kriittisyyttä ja päätöksen tekoa. Sitä että voi seistä omilla jaloillaan ja ajatella omilla aivoillaan. Miksei tänä aikana jona kriittisyyttä ja asioiden pohtimista painotetaan, anneta lapsille ja nuorille siihen mahdollisuutta jos he sellaisen haluavat?
Emme saa mahdollisuuksia joita toivomme tässä vapaassa maassa. Meillähän pitäisi olla oikeus opiskella sitä mikä meitä kiinnostaa ja mitä tahdomme oppia. Miksi siis lakipykälät kuristavat halumme oppia?
Jotta voisin opiskella elämänkatsomusoppia pitäisi minun näemmä käynnistää lakimuutosaloite. Ehkä vain täytän kaavakkeen osoitteessa www.Eroakirkosta.fi se on sentään yksinkertaisempaa ja tulee halvemmaksi.

"Nothing to kill or die for
and no religion too"
-John Lennon / Imagine-

Ei kommentteja: